Tulet pienellä haipakalla Helsinkiin. Nappaat pikaisen välipalan kioskilta ja mutustat sen Sanomatalon aulassa. Kiiruhdat teekuppi kourassa radiostudiolle ja pyyhit vielä matkalla viimeisiä majoneeseja suupielistä.
Kohta istutkin studiossa ja viereen viritellään kamera. Oma ääni kuuluu luureista kovaa, vaikka olitkin juuri säätänyt volymet mielestäsi kohdilleen.
Ja sitten et enää muista, mitä kysyttiin. Ainoa, mihin voit keskittyä on oma äänesi. Sanat menettävät merkityksensä ja mieli hämmentyy.
http://www.radioaalto.fi/#!/muu/Pia%20Koponen
Sitten se tärkein: siitäkin selviää.
* * *
Improvisointilihasten säännöllisen harjoittamisen suurin anti: kyky sopeutua, päästää irti ja jatkaa. Selkärankaan on jäänyt niin vahva muistijälki niistä lukuisista kerroista, jolloin on tuntunut, että tästä ei kyllä voi selvitä kunnialla mitenkään - ja sitten kuitenkin on selvinnyt. Keho muistaa, että kaikesta selviää. Luottamus hetkeen antaa käyttöön sellaisia voimavaroja, joiden olemassaolosta ei ehkä ennen sitä tilannetta ollut edes tietoinen.
* * *
"Pakko" vielä lopuksi pohtia sopivia vastauksia mm. seuraaviin kysymyksiin (ettei mokaa seuraavalla kerralla kun näitä kysytään) 😄
- Mikä se moka on?
- Voiko mokaamista harjoitella?
- Miksi pitäisi mokailla?
Miten sinä vastaisit?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti