perjantai 14. heinäkuuta 2017

Pieni pala suorittajan arkea


Samaan aikaan kun kalenteri on tyhjä, mieli on täynnä yhtä sanaa:

"PITÄISI."

Lista on loputon ja keho hengästyy heti herättyään.
Aikansa sitä pieksää menemään vaikka mitä pikkupuuhaa.
Vaatteita kirpparille, portaikon seinien maalaaminen, kompostin möyhintä ja tyhjentäminen, puutarhan siistiminen...

Aikansa sitä saa aikaiseksi.

Sitten jumahtaa.
Pää pehmiää.
Kehosta valahtaa voima tarttua, aloittaa, tehdä ja toimia.
Löhöasentoon pyrkivä kroppa painaa syyllisyys-nappia.
Mutta kun "pitäisi"...

Olen siirtynyt mukavuusalueelta elämysalueelle.
Kuinka siinä niin kävi?
Missä vaiheessa oravanpyörästä,
tekemisen meiningistä ja
listojen läpikäynnistä tuli tutumpaa kuin
latautumisesta, 
lempeästä hengittelystä ja
itsen keskellä olemisesta?

Elämä opettaa...
Päästämään irti.
Luottamaan.

Olemaan lempeä itseään kohtaan.

Olemaan.