maanantai 21. elokuuta 2017

Tanssia läpi elämän

Pääsin eräällä kurssilla tekemään harjoituksen, jossa piti edetä huoneen päästä päähän ja kuvitella samalla kulkevansa läpi koko elämän - syntymästä tähän hetkeen saakka. Kuulosti kivalta ja kevyeltä jutulta.

Kuinka väärässä olinkaan.

Koska tila oli luotu turvalliseksi ja kaikki tekivät harjoitusta samaan aikaan, kehoni rentoutui. Oli helppoa antaa sen viedä. Seurasin ikään kuin sivusta, millaisia muistoja menopelini mukaili ja nosti tietoisuuteeni.

Keho muistaa kaiken.

Harjoituksen jälkeen olin hämilläni. Kyyneleet kihosivat väkisin silmiin. Tuhannet tarinat sinkoilivat mielen arkistoista, tykittivät tunteiden vuoristoradan muutamassa minuutissa - löytämiset, luopumiset, ihastumiset, vihastumiset. Meneepä elämä vauhdilla. Asioita tapahtuu ja se kaikki tallentuu mukana kulkevaan "muistitikkuun" eli omaan kehoon.

Miten monet kerrat olinkaan pakottanut, puskenut, yrittänyt, suorittanut - ja yrittänyt vielä lisää? Että tulisin hyväksytyksi. Että kuuluisin porukkaan. Että minusta olisi jotain hyötyä.

Totesin, että tällainen tapa tallata elämäänsä eteenpäin oli kuljettu loppuun. Olisi opeteltava uusi tapa olla, toimia ja elää. Mutta miten?

Kurssilla ollut kollegani sanoitti asian hienosti: aina kun opetellaan uusia asioita, hän ajattelee, että ne asiat ovat jo hänessä. Hänen täytyy vain löytää ne itsestä. 

"Se miten olet on se kuka olet."
"How you are is who you are". - Joe Bill

Vuonna 2015 mukaani tarttunut lause alkoi kaikua jälleen mielessäni. 

Kurssi jatkui. Opin, että klovni on mielentila, joka tapahtuu olemisen tasolla - ei teoissa. Tekeminen itsessään ei ole mielenkiintoista, vaan se, mitä tekeminen aiheuttaa itsessä. Ja kun malttaa olla paljaana, arvottamatta ja määrittämättä sen äärellä, mikä nousee esiin, taika tapahtuu.

Siinäpä ohjenuoraa kylliksi loppuelämän ajaksi - osaksi omaa arkea.❤

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti